TBE:n hoito

Kuntoutus
TBE:n aiheuttamista terveyshäiriöistä kärsiville henkilöille suoritetussa tutkimuksessa kävi ilmi seuraavat tiedot:

- Jos TBE-tulehdus vaurioittaa myös ääreishermostoa, seurauksena on hyvin usein pysyvä vaurio. - Neurofysiologisissa kokeissa on osoitettu, että hermostoon kohdistuu merkittäviä subkliinisiä vaikutuksia. - TBE:n aiheuttaman vaurion paraneminen voi kestää jopa kolme vuotta. - Kuntouttamistoimenpiteet tulee aloittaa niin pian TBE:n jälkeen kuin mahdollista. Parantuminen on mahdollista ensimmäisten vuosien aikana, minkä jälkeen on jatkettava toimintoja ylläpitävää lääkitystä. Halvauksen yhteydessä potilasta on hoidettava säännöllisellä fysioterapialla/toimintaterapialla.

Kuntoutushoito
Tehokas seuranta on olennaista TBE-sairauden jälkeen. Pidempiaikaisten vaurioiden yhteydessä potilaan kuntouttaminen, johon kuuluu useita kuntoutuskertoja vuorokaudessa, tulee aloittaa sairaalahoidon yhteydessä niin pian kuin mahdollista. Fysioterapia voi lisätä voimaa ja liikkuvuutta. Toimintaterapia auttaa potilaita oppimaan uudelleen jokapäiväisiä toimintoja, kuten esimerkiksi pukeutumista ja henkilökohtaisen hygienian hoitamista. Logopedisessä terapiassa harjoitellaan kieltä ja puhetta. Neuropsykologit hoitavat potilaita, joiden mentaalisille kyvyille on aiheutunut vaurioita. Tämän intensiivisen sairaalahoitojakson jälkeen vaurioiden hoitoa on jatkettava pidemmillä hoitoväleillä ja vastaavilla tarvittavilla menetelmillä. Pitkällä aikavälillä tehokkaan sairaalahoitojakson toistaminen on välttämätöntä potilaan saavuttaman edistyksen ylläpitämiseksi tai jatkamiseksi.
Tiedotus, oikeat hoitomenetelmät ja ryhmäkeskustelut auttavat potilasta osaltaan merkittävästi voittamaan sairautensa.

Sairaalahoito - sairaalassaolo - kustannukset
TBE-potilaan sairaalahoito voi kestää yhdestä viikosta jopa 40 päivään. Harvoissa tapauksissa on raportoitu jopa pidemmistä sairaalassaolojaksoista (1, 2, 4 vuotta).

Sairastuneiden potilaiden ja heidän perheidensä kärsimyksiä ei kuitenkaan voida kuvata luvuilla. Sairauden vaikeuden vuoksi potilas voi eristyä kokonaan sosiaalisesta ympäristöstään.